Päivitykset

Monan pennut

MONAN LAPSUKAISET 2 VIIKKOISIA

Aika menee kovaa vauhtia ja edelleenkin löydän itseni istuskelemasta pentujen joukosta montaa kertaa päivässä, vaikka kyllähän siellä istuisi välillä koko perhe jos vain mahtuisi. Silmät alkoivat avautua jo viime perjantain aikaan. Voi miten huvittavia ne katseet ovat. Rauhallisesti tuijottelevat, kun heille puhelee ja rapsuttelee, jopa takajalkakin alkaa rapsutuksen hyvästä olosta vemputtaa...aivan mahtavia kavereita.

Mona hoitelee hyvin, mutta välillä kylläkin saa vähän patistaa tuoltaolohuoneen sohvalta hoitelemaan vastuullista tehtäväänsä, mutta kyllä lopulta Mona hommansa hoitaa. Monalla on maito riittänyt ihan hyvin ja pennut saavat lisä ruokaakin pullosta tarpeen mukaan.

Simo kissakin ja saksanpaimenkoira Bettiina käyvät välillä katsomassa laatikossa, kun sieltä kuuluu ihan erillaista ääntä kuin viime viikolla - nimittäin ihan murinaa ja kimeää haukkumisen tyylistä ääntelyä. Näkyon aina aivan valloittava, kun pennuista joku istua röhnöttää ja haukottelee kuin isommatkin dogit konsanaan.

Vaan mietin, että toivottavasti vara-äippä ei kovin paljon saanut miinuspisteitä, kun matolääkettä piti antaa, tuijotukset ja ilmeet olivat vähänsitä luokkaa. Mutta lämmin syli oli sitten lopussa paras paikka.

Mikä ihanaa, pennut ovat pikkuhiljaa alkaneet löytää hyviä kotejakin.Aivan meidän lähellekin jää yksi poika. Mukava kun saa välillä nähdäkinmillaisia isoja poikia sieltä kasvaakaan. Mennään kohti kolmatta viikkoa...

T.SATU

OSA  1.

18.1 2009 Monan pentue maailmaan

Tämä voi olla pitkä kertomus, mutta pitkä oli synnytyskin. Jännityksellä aloimme lauantai 17.1 iltaan,kun Mona näytti merkkinsä että hetki lähestyy, tiesin että seuraavana yönä tuskin nukutaan. Puolen yön aikaan 00.05 tuli ensimmäinen musta poika maailmaan, kohta toinen, kolmas ja neljäskin 1.5 tunnin sisällä. Sitten lähdettiinkin Monan kanssa pissalle,ja kun tultiin sisälle ja ehdin takin naulaan laittaa niin viides olikin jo laatikossa. Sitten tuli parin tunnin tauko,ja puhuttiinkin että 5 olisi ihan hyvä määrä löytää koti kaikille...

Sitten alkoi ponnistuttamaan taas ja syntyi kolme ja yksi niistä kuolleena. Sunnuntai aamun aikaan tuli 3 taas lisää , Mona alkoi jo vähän väsymäänkin ja vuoto oli vihertävää. Huolestuin ja soitin eläinlääkärille, joka pohti asiaa ja kertoi että vuoto on merkki kuolleesta pennusta,ja todennäköisesti synnyttää sen pois, vaikkakin ihmetteli jo pentujen määrää kovasti että ei siellä voi olla ainakaan montaa enää, pyysi odottelemaan kärsivällisesti. Alkoi pelottamaankin jo Monan puolesta, mutta Monan vointi oli kuitenkin hyvä, hoiti pentuja kovasta väsystä huolimatta. Ennen puolta päivää Mona alkoi taas ponnistamaan ja syntyi kuollut pentu,ja se helpotti meitä kun ajateltiin että nyt se kuollut tuli pois sitten. Mutta Mona oli vain sen näköinen että joku juttu nyt vielä on.

Tarkkailtiin tilannetta ja ihasteltiin jo olevia pentuja. Soitin jo Johannalle illalla kun vuotoa oli edelleen ja onko se enää normaalia, Johanna neuvoi lähtemään Monan kanssa vähän liikkeelle jos se auttaisi mahdollisia vielä masussa olevia pentuja tulemaan,ja se auttoi...toisen puhelun aikana alkoi tulemaan ensin yksi ja sitten toinen mutta kuolleena kumpikin, taas ajateltiin että kyllä se ohi nyt on,vaan...eipä ollutkaan. Illalla kello 22.30  alkoi edelleen ponnistuttamaan ja sininen pieni tyttö putkahti maailmaan, ei hengittänyt ja otin syliini ja aloin aivan mielettömästi hieromaan ja hätäissäni taisin happeakin puhaltaa hennosti, pentu virkosi, se oli riemuvoitto, tuntui aivan mielettömälle, ei tohtinut ollenkaan uskoa että näin tapahtui, vaikka lähihoitaja olenkin en ole ketään joutunut elvyttämään, mutta kyllä tämä tuntui hienolta. En uskaltanut alkaa nukkumaan ollenkaan,jotenkin vain aavistus edelleen oli ilmassa,ja aavistus kävi toteen kun  ma anantai aamuna klo 4.20 ensin tuli istukka ja perässä pieni musta poika kuolleena, kyllä oli jo itsekkin pyörtymisen partaalla. Kun näin äkkiä lasken niin Mona synnytti 15 pentua ja 4 kuolleena ja sininen menehtyi , aivan mahdoton määrä ja sitkeä synnyttäjä, koville otti ja väsynyt oli jo Monakin.

Pieni sininen tyttö joka ongelmien kanssa virkosi menehtyi 23.1, emonalle jääneenä nukkui pois, ehkä näin parempi koska oli todella pieni javoimaton vaikka hyviä merkkejä näyttikin jo 22.1, suru suunnaton, olisijäänyt kotiin meille.

Eli, 10 pentua odottelee kotia,5 mustaa poikaa 4 mustaa tyttöä ja sininen tyttö joka syntyi ensimmäisten joukossa,kaikki lapsoset voivat hyvin ja Mona voi hyvin.Itsekkin alkaa vasta nyt herätä tuosta parista kovasta päivästä,ja jännityksestä pienen sinisen tytön kanssa, mutta olo on nyt tyhjä,ja helpottunut kun kaikki meni kuitenkin hyvin. Vaikka pelon tunteita oli välillä kun ei aiemmin ole synnytyksessä mukana ollut, niin myös ilon ja onnistumisen tunteita oli paljon mukana myös, oli hyvä kokemus toisten kokemusten joukossa. Harrille ja Johannalle sydämestä iso kiitos kun olette tukena ja turvana ja hyvinä neuvonantajina. Nyt porskutellaan eteenpäin ja hoidetaan pienokaisia.

                       T. Satu